Kolme viikkoa sitten tulin kotiin Pekingin olympiakisareissusta. Kolme viikkoa on tässä kulunut ihmetellessä tätä normaalia arkea. Reissussa kun ehti jo tottumaan siihen, että kaikki on valmiina, itse ei tarvinnut muuta kuin meloa ja mahdollisimman kovaa. Täällä kotona kun ei kisapassi kaulassa pääse busseihin ilmaiseksi, eikä voi hakea ruokaa lähikaupasta tai mäkkäristä... Arkeen totuttautuminen alkoi minulla heti saman tien, kun palasin heti opintojeni pariin Tampereen teknilliselle yliopistolle. Syksyn aikana olisi tarkoitus viedä opintoja taas hieman eteenpäin, suunnitelmissa on esimerkiksi kandidaatintyön tekeminen. Eli huima muutos tapahtui siis muutamassa päivässä – suoraan olympiahuumasta yliopistolle opiskelemaan.
Tässä kolmen viikon aikana on ehtinyt jo käsitellä tuota olympiakisojen 7. sijaa, joka tuntui heti kisan jälkeen todella suurelta pettymykseltä. Eniten pettymystä aiheutti se, että meillä olisi ollut rahkeita parempaakin suoritukseen, kaikki ei vain natsannut ihan kohdalleen meidän osalta kisojen aikana. No pettymys haihtui onneksi aika nopeaan ja tuo 7. sija kirkastui omassakin mielessä.
Viikko sitten kisasin vielä seuranelikoiden SM-kisoissa – tuloksena 3 kultaa! Hienosti taistelimme itsemme kaikilla nelikkomatkoilla ensimmäisenä maaliin, vaikka itsekin olin aika puolikuntoinen koko viikonlopun ajan (melontakilometrejä oli kertynyt Pekingin jälkeen noin 10 ja flunssa puski päälle).
Nyt kun tämä pitkä ja aikas lailla rankka kausi on takana, on aika ladata akkuja. Neljän vuoden olympiaprojekti on nyt tullut päätökseen ja on aika vähän hengähtää ja alkaa sitten tekemään päätöksiä seuraavan olympiadin suhteen. Mutta nyt ainakin vielä muutaman viikon ajan nautin ei-niin-säännöllisestä elämästä ja Suomen syksystä.
Hyvää syksyn alkua siis kaikille!
Takaisin
16.09.2008 6:09
Jätä kommentti